Novellit
Seleria -jatkonovelli osa 11 (päätösosa)
Matka takaisin kaupunkiin oli ollut kaikille raskas niin fyysisesti kuin henkisesti. Haavoittuneita oli pitänyt kantaa koko matka, ja monia painoi huoli heidän selviämisestään ja murhe tasangolle jääneistä, joiden ruumiit voitaisiin hakea ja suorittaa hautamenot vasta kun he olisivat palanneet sinne uudelleen apujoukkojen kanssa. Amidaen sormuksen ansiosta kenellekään ei ollut jäänyt aukinaisia haavoja tai katkenneita... »
Seleria -jatkonovelli osa 10
Löytäessään neuvonantajansa Amidae purskahti taas itkuun. Miko makasi maassa tiedottomana, nuoli edelleen olkapäässään törröttäen. Hänen ruumiinsa oli yltä päältä veressä, ja hänen siipensäkin olivat resuiset ja tahriintuneet verilammikossa. Amidae kumartui Mikon puoleen, ja veti nuolen hänestä hellävaraisesti pois. Osa sotilaista ja maageista ryhmittyi katsomaan heitä, osa puolestaan kiiruhti muiden loukkaantuneiden luo. Amidae kosketti Mikon... »
Seleria -jatkonovelli osa 9
Kääntäessään hetkeksi katseensa Argoksesta tämän jäätyä vetämään henkeä, hän näki yhden Korpinratsastajista hivuttautuneen kauemmaksi taistelutantereesta. Hän oli mennyt niin kauas, että oli voinut virittää jousensa ja tähtäsi nyt sillä pahaa-aavistamattomiin haltijoihin. ”Varokaa! Jousimies!”, Amidae yritti varoittaa, mutta liian myöhään. Teräväkärkinen nuoli iskeytyi muuan maagin kalloon, ja tämä kaatui velttona maahan. Amidae ei pystynyt huutamaan... »
Seleria -jatkonovelli osa 8
Maassa makasi yhä enemmän ruumiita, sekä Korpinratsastajia että Amidaen joukkoja. Amidae yritti saada selvää, kumpi osapuoli oli voitolla samalla kun etsi Mikoa. Aluksi hän ei nähnyt neuvonantajaansa missään ja toivoi jo tämän lentäneen pois, mutta havaitsi sitten tämän kamppailevan miekoin kahta Korpinratsastajaa vastaan. Kuningatar raivasi tietään Mikon luokse ajatus siitä, että hänen oli suojeltava... »
Seleria -jatkonovelli osa 7
”Hyvin hiljaista.. miltei liian hiljaista. En kuule yhdenkään linnun laulavan”, Miko huomautti ajatuspuheella puristaessaan joustaan tiukemmin nyrkkiinsä. ”Älähän nyt, ehkä ne nukkuvat vielä”, Amidae vastasi tietäen ettei kuulostanut kovin varmalta asiastaan. Hän oli äsken itsekin huomannut saman seikan, ja hänen hyvä tunteensa operaation onnistumisensa oli haihtunut kuin tuhka tuuleen. Jotain saattoi olla pielessä. Tai... »
Seleria -jatkonovelli osa 6
Päivä oli ollut melkoinen, ja illan hämärtyessä Amidae kaatui väsyneenä sänkyynsä. Pidettyään puheensa hän oli ensin käynyt hieman siistiytymässä, jonka jälkeen hän oli selittänyt, neuvonut ja opettanut kahdeksanteen ruokasaliin kokoontuneita viittäkymmentäkahta maagia loitsujen langettamisessa. Kahdelle kolmasosalle ryhmästä hän oli neuvonut sanat ja liikkeet metsän ympärille tulevan muurin pystyttämiseen, ja lopuille hän opetti, kuinka he... »
Seleria -jatkonovelli osa 5
”Rakkaat kansalaiset, veljet ja sisaret! Kutsuin teidät tänne, sillä haluan puhua muuan erittäin tärkeästä asiasta, nimittäin Korpinratsastajista”. Väkijoukko kohahti Amidaen aloittaessa puheensa suurella metsäaukealla, jonne kaikki olivat kokoontuneet. ”Kuten hyvin tiedätte, Argos on yrittänyt viime aikoina kaupunkimme valtausta useammin kuin koskaan aiemmin, ja suren kanssanne taistelussa menehtyneitä ystäviänne ja sukulaisianne. Mutta nyt on aika... »
Seleria -jatkonovelli osa 4
”Tai sitten voisimme jakaa joukkomme kahtia, niin että etujoukossa kulkisit sinä ja muutama muu magiataitoinen, ja taaemmassa joukossa pari maagia ja sotilaita. Etujoukon tehtävä olisi päästä tarpeeksi lähelle, jotta muuriloitsu voitaisiin langettaa, ja takimmaisen joukon suojata selustaa mahdollisimman kaukana pysytellen ja sen joukon maagit voisivat luoda etujoukon ylle suojauksia, jotta heitä olisi vaikeampi havaita”... »
Seleria -jatkonovelli osa 3
”Mitä mietit?”, kuului parvekkeen sisäänkäynniltä. Amidae kääntyi katsomaan, ja näki ikäisensä haltijamiehen kävelevän vierelleen. Hänellä oli vaaleankeltainen, sojottava tukka ja kirkkaansiniset silmät, jotka katselivat kuningatarta ystävällisesti. Haltija näytti muuten aivan tavalliselta kuin kuka tahansa muukin, mutta hänen selästään kasvoivat suuret, valkeat siivet. Hänen nimensä oli Miko, ja hän oli Amidaen rakas ystävä ja kuninkaallinen... »
Seleria -jatkonovelli osa 2
Amidae oli itsekin kerran vannonut käyttävänsä sormusta vain hyvään, niinpä Argosta vastaan oli vastedeskin taisteltava tasavahvoin joukoin. Amidae muisti virkaanastujaispäivänsä hyvin, vaikka hän oli silloin ollut vasta vähän päälle satavuotias. Juhlat olivat olleet upeat, kirsikankukkia oli leijaillut joka puolella ja hänen isänsä oli ollut haljeta ylpeydestä tyttärensä paistatellessa suosiossa. Nyt isä oli kuitenkin ollut... »