Arkisto - toukokuu, 2010

Löytäessään neuvonantajansa Amidae purskahti taas itkuun. Miko makasi maassa tiedottomana, nuoli edelleen olkapäässään törröttäen. Hänen ruumiinsa oli yltä päältä veressä, ja hänen siipensäkin olivat resuiset ja tahriintuneet verilammikossa. Amidae kumartui Mikon puoleen, ja veti nuolen hänestä hellävaraisesti pois. Osa sotilaista ja maageista ryhmittyi katsomaan heitä, osa puolestaan kiiruhti muiden loukkaantuneiden luo. Amidae kosketti Mikon... »

Kääntäessään hetkeksi katseensa Argoksesta tämän jäätyä vetämään henkeä, hän näki yhden Korpinratsastajista hivuttautuneen kauemmaksi taistelutantereesta. Hän oli mennyt niin kauas, että oli voinut virittää jousensa ja tähtäsi nyt sillä pahaa-aavistamattomiin haltijoihin. ”Varokaa! Jousimies!”, Amidae yritti varoittaa, mutta liian myöhään. Teräväkärkinen nuoli iskeytyi muuan maagin kalloon, ja tämä kaatui velttona maahan. Amidae ei pystynyt huutamaan... »

Maassa makasi yhä enemmän ruumiita, sekä Korpinratsastajia että Amidaen joukkoja. Amidae yritti saada selvää, kumpi osapuoli oli voitolla samalla kun etsi Mikoa. Aluksi hän ei nähnyt neuvonantajaansa missään ja toivoi jo tämän lentäneen pois, mutta havaitsi sitten tämän kamppailevan miekoin kahta Korpinratsastajaa vastaan. Kuningatar raivasi tietään Mikon luokse ajatus siitä, että hänen oli suojeltava... »

”Hyvin hiljaista.. miltei liian hiljaista. En kuule yhdenkään linnun laulavan”, Miko huomautti ajatuspuheella puristaessaan joustaan tiukemmin nyrkkiinsä. ”Älähän nyt, ehkä ne nukkuvat vielä”, Amidae vastasi tietäen ettei kuulostanut kovin varmalta asiastaan. Hän oli äsken itsekin huomannut saman seikan, ja hänen hyvä tunteensa operaation onnistumisensa oli haihtunut kuin tuhka tuuleen. Jotain saattoi olla pielessä. Tai... »