”Mitä mietit?”, kuului parvekkeen sisäänkäynniltä. Amidae kääntyi katsomaan, ja näki ikäisensä haltijamiehen kävelevän vierelleen. Hänellä oli vaaleankeltainen, sojottava tukka ja kirkkaansiniset silmät, jotka katselivat kuningatarta ystävällisesti. Haltija näytti muuten aivan tavalliselta kuin kuka tahansa muukin, mutta hänen selästään kasvoivat suuret, valkeat siivet. Hänen nimensä oli Miko, ja hän oli Amidaen rakas ystävä ja kuninkaallinen neuvonantaja. Amidae oli tuntenut Mikon lapsesta asti, sillä hän oli muuttanut palatsiin pienenä siipiensä takia. Siipiä pidettiin jumalten lahjana, ja siksi häntä kohdeltiin hyvin kunnioittaen. Miko ei ollut ollut ainoa laatuaan, häntä ennenkin oli tunnettu muutama linnunsiipinen haltija, mutta sellaiset tapaukset olivat hyvin harvinaisia. Lapsina Amidae ja Miko olivat leikkineet ja opiskelleet aina yhdessä, ja myöhemmin kun Amidae kruunattiin kuningattareksi, hän ylensi Mikon kaikkein luotetuimmaksi neuvonantajakseen.

”Kaikkea enkä paljon mitään. Olen huolissani Korpinratsastajien takia. Heidän toimistaan olisi jo korkea aika tehdä loppu, mutten tiedä miten”, Amidae kertoi. ”He ovat kyllä hyvin vakava ongelma.. kunpa voisimme käyttää sormusta heitä vastaan”, Miko tuumi ja kävi hänkin nojaamaan kaiteeseen. ”Tässä on melko turha jossitella sormuksesta, kun tiedämme, ettei se ole mahdollista. Ainoa, mitä voin sillä tehdä asian hyväksi, on pystyttää suojamuureja, jotteivät Argoksen kiroukset pääse kansamme kimppuun..” Amidae sanoi ja jatkoi sitten, ”Voisimme tietysti koota kaikki mahdolliset joukot ja hyökätä pohjoisen metsään, mutta en mielelläni ottaisi sitä riskiä että kokisimme tappion ja menettäisi monta hyvää miestä turhaan. Koska meillä ei ole tarkkaa tietoa Korpinratsastajien lukumäärästä, on lähes mahdotonta tietää kuinka paljon sotilaita tarvitsisimme. Ratsastajat jaksavat hyökätä niin usein, että heitä on ehkä monta osastoa, jotka suorittavat kunkin hyökkäyksen vuorollaan jos oikein osaan päätellä”

”Puhut asiaa. Mitä meidän sitten tulisi tehdä? Pystyttää sinun ja sormuksen sekä muiden maagejen avulla niin voimakas suojakenttä kaupungin ylle, ettei kukaan enää pääsisi ulos eikä sisään? Äh, huono idea. Se veisi kansamme ja lintuystäviemme vapauden, ehdotan ihan typeriä.. tai sitten voisimme marssia kirotun metsän eteen, ja langettaa sen ympärille läpitunkemattoman muurin, näin Argos olisi joukkoineen ikuisesti ansassa” Miko pähkäili päätään pudistellen.

”Totta, muurin loihtiminen meidän kaupunkimme ylle olisi typerää, mutta ajatus saman tekemisestä Argosin metsän ylle voisi olla hyvä, vaikka siinäkin on riskinsä. Jos lähdemme matkaan muutamankymmenen maagin joukolla ja Korpinratsastajat huomaavat meidät, olemme pahassa pulassa. Jos taas lähtisimme suurella joukolla joka pystyisi puolustamaan itseään, meidät voitaisiin havaita huomattavasti helpommin ja taistelu olisi melko varmasti odotettavissa, mistä en edelleenkään pitäisi.. ” Amidae sanoi.

tiistai, huhtikuu 20, 2010, klo 20:25 .