”Tai sitten voisimme jakaa joukkomme kahtia, niin että etujoukossa kulkisit sinä ja muutama muu magiataitoinen, ja taaemmassa joukossa pari maagia ja sotilaita. Etujoukon tehtävä olisi päästä tarpeeksi lähelle, jotta muuriloitsu voitaisiin langettaa, ja takimmaisen joukon suojata selustaa mahdollisimman kaukana pysytellen ja sen joukon maagit voisivat luoda etujoukon ylle suojauksia, jotta heitä olisi vaikeampi havaita” Miko ehdotti.

”Hei, tuo voisi toimiakin! Se todella voisi toimia.. Miko, sinä olet nero! Olen niin iloinen että nimitin neuvonantajakseni juuri sinut” Amidae innostui, ja laski kätensä Mikon kädelle hymyillen. ”Kiitä siipiä, ilman niitä olisit tuskin koskaan edes huomannut minua” Miko vastasi kiusoitellen. ”Höpö höpö! Tuollainen älykkyys paistaa kilometrien päähän!” Kuningatar naurahti ja tökkäisi neuvonantajaansa kylkeen, mikä sai hänetkin nauramaan. ”Esitän asian huomisaamuna neuvostolle, luulenpa että he pitävät siitä. Mutta jospa menisimme nyt sisälle nukkumaan, tästä on taas tulossa niitä viileitä öitä ja jalkani paleltuvat kohta” Amidae sanoi, ja Miko nyökkäsi hyväksyvästi. Ujjiveloskin lenteli parvekkeelle äännellen kuin torvi. Mikolla ei ollut omaa sielunlintua, mikä oli hänestä oikeastaan ainut huono asia mikä johtui hänen siivekkyydestään. Sen sijaan hän rakasti itse lentämistä, ja taituroi ilmassa päivät pitkät muiden katsellessa hänen menoaan miltei kateellisina. Amidae silitti joutsenensa päätä, ja kolmikko lähti sisälle sumun alkaessa hiipiä järveltä palatsin tienoille metsänrajaan.

Seuraavat päivät Amidae vietti lähes kaiken aikansa karttahuoneessa Mikon ja neuvoston jäsenten kanssa. Neuvosto oli ottanut ajatuksen Argosin metsän muuraamisesta vastaan aluksi epäillen, mutta alkoi pian pitää sitä oikein hyvänä ajatuksena, kun mitään parempaa ei ollut keksitty vuosikymmeniin. Joukko kävi läpi kaikki mahdolliset ongelmatilanteet ja ratkaisut niihin, neuvotteli, suunnitteli, mietti ja ehdotteli. Neljäntenä päivänä he saivat aikaiseksi toimivan suunnitelman, ja Amidae pääsi viimein haukkaamaan happea rauhalliseen metsään.

Kulkiessaan puiden lomassa hän katseli kiinnostuneena peuroja, jäniksiä, fasaaneja ja muita metsän eläimiä, jotka hyörivät hänen ympärillään. Koska haltijat olivat kasvissyöjiä eläimillä ei ollut mitään mitä pelätä, ja muuan utelias orava jopa hyppäsi kuningattaren olkapäälle. Amidae silitti sen pehmeää turkkia istahtaen sitten puun kannolle. Häntä huojensi ajatus siitä, että piakkoin hänen kansansa ongelmat saattaisivat olla ohi ja he saisivat elää pelotta. Samalla häntä hermostutti ajatus siitä, että jokin menisi mönkään. Mitä jos Korpinratsastajat hyökkäävät kun he ovat langettamassa loitsua? Mitä jos heillä ei ole tarpeeksi voimaa koko metsän ympäröimiseen? Mitä jos..

Amidae olisi halunnut ajatella positiivisesti, mutta se oli vaikeaa. Huomenna, kun hän pitäisi puheen ja esittäisi suunnitelmansa alaisilleen hänen olisi oltava vahva ja saatava muut uskomaan, että he onnistuvat. Jos kaikki epäröisivät, operaatio ei onnistuisi. Hänen olisi valettava haltijoihin uskoa ja itsevarmuutta, mutta hänestä tuntui välillä, ettei hän itsekään uskonut että he voisivat onnistua. Siinä istuessaan Amidae pakotti mielensä tyyneksi ja päätti, että nyt tai ei koskaan. Heidän olisi tehtävä se. Sitä paitsi Miko uskoi häneen täydestä sydämestään, mikä liikutti häntä syvästi. Miko oli niin kultainen.. hän haluaisi varmasti tulla mukaan etujoukkoon suojelemaan Amidaea, mutta kuningatar pelkäsi pahimman sattuessa hänen olevan helppo maalitaulu vihollisille isoine siipineen. Mikon päätä olisi kuitenkin hyvin vaikea kääntää.. jospa kaikki vain menisi hyvin ja hänen siivekkään ystävänsä ei tarvitsisi olla huolissaan hänen turvallisuudestaan.

perjantai, huhtikuu 23, 2010, klo 21:16 .