Kääntäessään hetkeksi katseensa Argoksesta tämän jäätyä vetämään henkeä, hän näki yhden Korpinratsastajista hivuttautuneen kauemmaksi taistelutantereesta. Hän oli mennyt niin kauas, että oli voinut virittää jousensa ja tähtäsi nyt sillä pahaa-aavistamattomiin haltijoihin.
”Varokaa! Jousimies!”, Amidae yritti varoittaa, mutta liian myöhään. Teräväkärkinen nuoli iskeytyi muuan maagin kalloon, ja tämä kaatui velttona maahan. Amidae ei pystynyt huutamaan uudelleen jousimiehen jännittäessä taas asettaan, sillä hänen oli äkkiä vastattava Argoksen iskuun. Samassa kuningatar näki kauhukseen parinkymmenen metrin päässä hänestä olevan Mikon kaatuvan kivusta älähtäen, nuoli olkapäässään. ”MIKO! MIKO!!” Amidae huusi hädissään yrittäen päästä tämän luokse, mutta sotkeutui omiin jalkoihinsa ja kaatui mahalleen. Hän kierähti äkkiä ympäri silmät kyynelistä sumeina, mutta Argos oli jo huomannut tilaisuutensa ja päässyt niskan päälle. Amidae hapuili pudonnutta miekkaansa Argoksen osoittaessa omallaan hänen kaulaansa.

”Seis siihen paikkaan, arvon lady”, Argos käski ja soi kasvoilleen julman hymyn. Taistelu heidän ympärillään taukosi kaikkien jäädessä tuijottamaan johtajiensa tilannetta. Amidae koetti potkia itseään kauemmaksi välkehtivästä miekasta sen kuitenkin pysyessä helposti vaarallisen lähellä. Argos tallasi kuningattaren tunikanliepeen päälle estäen tätä enää peruuttamasta ja naulitsi tämän paikalleen katseellaan. ”Sinun on turha enää yrittää yhtään mitään. Viimeinkin minä voitan ja saan sormuksen itselleni! Jos antaudut ja pyydät oikein nätisti, saatat ehkä jäädä henkiin ja päästä palvelijakseni, kun olet niin kovin sievä”, Argos jutteli ivallisesti. Hän selvästi nautti asemastaan ja halusi nöyryyttää vihollistaan. Vaikka Amidae oli kauhuissaan, hän pystyi kuitenkin ajattelemaan selkeästi ja keksi kuinka voisi huijata Argosta.

”Hyvä on.. sinä voitit”, Amidae sanoi ja laski katseensa maahan ja jatkoi ”En olisi koskaan halunnut että näin kävisi..”. Sen jälkeen hän ojensi oikeaa kättään voitonriemuisen näköistä Argosia kohti. Tämä ei aavistanut mitään, vaan siirtyi Amidaen tunikan päältä yltääkseen sormukseen. Samalla hänen miekkansakin siirtyi kauemmaksi ja Amidaen tilaisuus koitti. Hän potkaisi vauhtia Argoksen nilkasta jotta voisi liukua kauemmaksi, nappasi sitten saamannopeasti pudottamansa miekan ja sivalsi sillä kohti hämmästynyttä Argosta silmiään kiinni puristaen. Heidän yleisönsä kohahti, ja hetken Amidae luuli epäonnistuneensa, mutta kuullessaan Argosin ähkäisyn ja tuntiessaan lämpimän nesteen valuvan kädelleen hän avasi silmänsä. Hän oli osunut Argosta rintaan, hänen yhä puristamansa miekka oli lävistänyt hänen kansaansa vuosisatoja piinanneen vihollisen. Hänen kätensä tahriintui Argoksen verestä, ja hän irrotti otteensa miekasta tämän vaipuessa heinikkoon. Amidae nousi seisomaan.
Argos ei enää liikahtanutkaan. Hänen ympärillään seisovat haltijat käyttivät Korpinratsastajien hölmistyneisyyttä hyväkseen ja surmasivat heidät yhteistuumin ennen kuin he ehtivät nostaa aseitaan. Sen jälkeen tasangolla vallitsi hiljaisuus. Nelisenkymmentä haltijaa kuningattarineen tuijotti toisiaan kaatuneiden toveriensa ja vihollistensa keskellä. Sota oli ohi. He olivat turvassa. Amidae alkoi nauraa ensin hysteerisesti, sitten oikeasti tajutessaan että he todella olivat voittaneet. Muutkin ilmaisivat iloaan ja ryhmittyivät halaamaan ja kättelemään toisiaan. Amidae oli juuri lähdössä lähemmäksi muita, kun hän muisti Mikon.

lauantai, toukokuu 15, 2010, klo 14:00 .